Palatakseni aiheeseen, ikuisuusprojekti #1 löysi minut, koska en tiennyt sitä etsiä. Halusin hitaasti edistyvän (=suuritöisen) projektin joka kulkisi mukana helposti pienessä laatikossa ja kuvaisi muutoprosessin haasteita tekstiilien avulla. Plarasin nettiä työn tarpeisiin ja silmään sattui alla oleva täkkikirja.
1930-luvun laman ollessa pahimmillaan amerikkalainen emäntälehti kyseli lukijoiltaan, että mitä neuvoa he antaisivat nuorella naiselle joka harkitsi avioliitttoa maanviljelijän kannsa. Kirjaan on koottu 99 vastauskirjettä ja jokaisella on kaverina tilkkumalli. Jotkut helppoja, ja jotkut uskomattoman monimutkaisia. Suunniteltu ommeltaviksi käsin. Jopa silmä kirkastui ja sormia syyhytti.
Samoihin aikoihin paikkakunnan paras kangaskauppa teki yhden päivän alen. Olisi kannattanut syynätä se ilmoitus tarkemmin, koska seisoin aamukymmeneltä kaupan oven takana lukemassa lappua, jossa kerrottiin kaupan muutosta uuteen rakennukseen. Kun tarkemmin tihrusin teksitiä niin selvisi sen uuden kaupungin nimi kanssa....
Puoli tuntia myöhemmin pyyhälsin ovesta siään pulkalla ladattuun pikkutilaan ja totesin, että tunsin suurimman osan asiakkaista. Tervehdysten sanominen teki aikaimoisen loven seuraavaan tuntiin kunnes viimein sain käteni kiinni ensimmäiseen kangaspakkaan.
Olen viittä vaille puolessa välissä tilkkujen teossa. Asialla ei onneksi ole kiire.....
