Kun tilalla oli ostaja tuli tarve talolle jossa voisimme elää myynnin ja uuden kodin välissä. Ostimme 89 neliön kahden makuuhuoneen pikkumökin kuvankauniista pikkukylästä, joen rannalta. Sen verran korkealta, ettei tulvat tule sisälle.
Talolle oli tapahtunut pieni vahinko. 'Beast from the East' eli ne pari pakkaspäivää helmikuulla jäädyttivä ja halkaisivat kylmänä olleen talon vesisäilön ja suojasäiden tultua vesi virtasi vintiltä yläkertaan, alakertaan, naapuriin, kynnyksen yli ja tietä alas. Ja pari viikkoa myöhemmin home kasvoi kaikkialla kaikissa sateenkaaren väreissä.
Parisen kuukautta sisällä näytti epätoivoiselta. Kaikki ulos ja kaatopaikalle. Lopulta oltiin ihan nimituttuja kaatopaikan poikien kanssa.
Viikojen hartaan uurastuksen jälkeen paljastui epälukuinen määrä kattoon liittyviä kauhistuksia ja talon historia. Mustista kivistä näkee, että ensimmäinen talo oli yksikerroksinen 'blackhouse'. Niissä oli tulisija keskellä huonetta ja reikä sen yläpuolella ruokokatossa.
Samaan aikaan yäkerran kanssa taloon tuli takka, pieni neliö näkyy siinä alaoikealla. Yläkerran rakennuksen aikaan taloa myös levennettiin metrin verran. Seuraava kasvuvaihe oli 1800 luvulla. Taas lisää korkeutta ja uusi punatiilinen takka - vanhat pienet muurattiin umpeen niillä samoilla punaisilla tiilillä.
Talon etuosa oli leipomon kauppapuoti ja seinät oli paneloitu puulla kattoon asti. Itse leipominen tapahtui naapurissa. Molemmista tehtiin asuintaloja 1982.
Yläkerrasta lähti kaikki. Lattioita myöten. On ollut avoin malli useamma viikon.
Kylppärissä on nyt kolme seinää ja jopa katto. Niin, ja kolme viisasta miestä, jotka tulevat apuun tiukan paikan tullen ja rahtaavat rakennusmateriaalia tarpeen vaatiessa, eli päivittäin.
Mutta se loppumaton leikkaa, ruuvaa, sahaa ruljanssi istuu minun hartioilla. Ikuisuusprojekti joka tulee valmiiksi ennen vuoden loppua rakennusmateriaalin hinnalla. Tämmöisen homman saa kun osaa käyttää ompelukonetta ja leikata kaavoja. Sama prosessi, eri materiaalit.
