Kesästä kiinni

Kaavat ovat kaikki kontissa, paitsi siskon laittama tämän kesäinen Ottobre. Senkin olen näköjään jemmannut aikamoisen hyvin. Yritin meinaan etsiä keväällä tekemäni mekon nimeä, mutta tulkoon nyt julkisuuteen kotosalla lempparilla 'Hello Kitty Dress'.

Onni on sisko, joka tarvii kukkamekkoa. Onnettomuus tuo kaavojen puute. Koneella auki miljoona hameenkuvaa ja neuvottelut kännyssä.

Ensin nuo hihat ei ole päivittäiseen käyttöön. Tunge niitä ohuen villatakin sisään jos muuten hommat menee liian hyvin. Ne jätettiin pois. Helmaa oli ihan liian vähän edes arkipäivän hulmuamistarpeeseen. Lisäsin laskoksia.

Kaula-aukko oli mitättömän pieni. Rajatapaus kuristavan siveellisestä.

Muutamalla muutoksella tui ihan kiva hulmuhelma. Laitoin vielä isot taskut sivuille. Lähti pikapikaa kohti Suomea. Kuten tapana on, helma päärmäämättä. Muutaman päivän päästä viestä - istuu kuin valettu:)

Soffa

Hyvä sohva on kontissa ja koiran sohvalla ei saa istua kuin koira ja koiran raaputtaja. Avuksi haettiin poisheitettävä sohvasänky jolla istuminen vei tunnon jaloista ja hyydytti kävelyn hyväksi aikaa.

Autotallikirppikseltä, jonne mentiin villalangan perään, sattui silmään vanha sohva. Oli kuulemma Creigallachin kartanon biljardihuoneesta. Rotusohva siis, mutta nuhjuinen. Toista puolta tuki kaksi lautaa ja toista kanaverkko. Molemmilta puolilta sisään oli tungettu tyynyjä riippuvan istuinosan 'auttamiseksi'.

Keskimmäinen jalka oli katkennut, liimattu takaisin ja asiaa autettu vielä parilla ruuvilla. Vinossa se oli  oikein kunnolla vinossa. Istuinosaa kannattavat tekstiilit olivat kuluneet puhki aikaa sitten ja riippuivat surullisesti heiluen maata tavoitellen. Vanhat naulat taasen olivat tiukasti puussa kiinni.

Ensimmäisenä vuorossa reissu entisöijälle, joka onneksi asuu tuossa muutaman kilometrin päässä. Hän sorvasi rikkoutuneen palan uudesta puusta ja yhdisti sen vanhan jalan terveeseen osaan ja sitten tietysti takaisin oikealle paikalle. Tällä kertaa suoraan.

Minä vietin onnellisia tunteja netissä etsien tarvitsemiani materiaaleja. Se vei pari viikkoa verraten itse verhoiluun, jonka tekee päivässä: Ensin kudottua nauhaa korinpohjana 16 mm naulalla. Niin tiukalle, että laulaa.

Juuttisäkkiä päälle, ettei täytteet roskaa lattiaa.

Sitten periaatteessa nostetaan vanhat täytteet päälle. Pikku terrieri luuli niitä Suureksi Möröksi ja tappoi puolet. Pääsi aika ruma sana suusta, mutta paikkailin kerroksia parhaan kykyni mukaan. Alimmaisena kuitua. En laittanut hevosen jouhia kun M on niin pahasti hevosallerginen, vaan kasviperäistä. Hillona väliin huovitettua harmaata rättiä ja päälle pumpulin tapaista valkoista höttöä.

 Ja sitten vuori. Sen kiristämiseen tarvittiin kahdet kädet, meinaan pitää olla tositiukka. Jos on hyvin laitettu niin päälikangasta voi vaihtaa surutta.

Päälisen tein tilkkutyönä paikallisen villakangastehtaan jätepaloista. On kyselty, että mistäs ostain tuollaista villakangasta.

Siis ihmisten soffa. Ei koiran. Koiran peti mahtuu alle ja sitten olemme kahden kerroksen väkeä.

Kauriinsarvet

Jutustelin yhden metsämiehen kanssa  kaniinien tappamisesta ja mainitsin kiinnostukseni sarviin. Pari päivää myöhemmin löysin oven takaa neljä kauriinkalloa. Kun en muutakaan kesinyt nostin ne olohuoneeseen takan päälle katsottavaksi, jos vaikka saisin inspiraatiota askarteluun.

Muutama päivä myöhemmin kaahasin ruokakaupasta kotiin pän tuhatta ja sataa muistaissani, että oli tilan näyttö ja kallorivi takanreunalla ei ehkä se sopivin koriste mahdollisten ostajien makuun.

 Netistä mallia ja sahalla sarviin kiinni.

Eivä olleet tuoreinta tavaraa, vaan maanneet pihalla muutaman vuoden. Liotin yön yli pesuainelitkussa ja annoin harjalla kyytiä sammaleelle. Lidl tarjosi todella sopivasti valkeaa ruiskupurkkimaalia. Yllätyksekseni luu oli niin haurasta, että se imi maalia kuin sieni. Vasta kolmantena päivä tuli jonkinlainen  kiilto pintaan.

Pikkasen pellavalankaa ja erikeepperiä. Löysin naulankin seinään. Eka käyttö korujen ripustukseen, Mitäs niistä lopuista saisin aikaan....

Ikuisuusprojekti 3 - talo

Kun tilalla oli ostaja tuli tarve talolle jossa voisimme elää myynnin ja uuden kodin välissä. Ostimme 89 neliön kahden makuuhuoneen pikkumökin kuvankauniista pikkukylästä, joen rannalta. Sen verran korkealta, ettei tulvat tule sisälle.

Talolle oli tapahtunut pieni vahinko. 'Beast from the East' eli ne pari pakkaspäivää helmikuulla jäädyttivä ja halkaisivat kylmänä olleen talon vesisäilön ja suojasäiden tultua vesi virtasi vintiltä yläkertaan, alakertaan, naapuriin, kynnyksen yli ja tietä alas. Ja pari viikkoa myöhemmin home kasvoi kaikkialla kaikissa sateenkaaren väreissä.

Parisen kuukautta sisällä näytti epätoivoiselta. Kaikki ulos ja kaatopaikalle. Lopulta oltiin ihan nimituttuja kaatopaikan poikien kanssa.

Viikojen hartaan uurastuksen jälkeen paljastui epälukuinen määrä kattoon liittyviä kauhistuksia ja talon historia. Mustista kivistä näkee, että ensimmäinen talo oli yksikerroksinen 'blackhouse'. Niissä oli tulisija keskellä huonetta ja reikä sen yläpuolella ruokokatossa.

Samaan aikaan yäkerran kanssa taloon tuli takka, pieni neliö näkyy siinä alaoikealla. Yläkerran rakennuksen aikaan taloa myös levennettiin  metrin verran. Seuraava kasvuvaihe oli 1800 luvulla. Taas lisää korkeutta ja uusi punatiilinen takka - vanhat pienet muurattiin umpeen niillä samoilla punaisilla tiilillä.

Talon etuosa oli leipomon kauppapuoti  ja seinät oli paneloitu puulla kattoon asti. Itse leipominen tapahtui naapurissa. Molemmista tehtiin asuintaloja 1982.

Yläkerrasta lähti kaikki. Lattioita myöten. On ollut avoin malli useamma viikon.

Kylppärissä on nyt kolme seinää ja jopa katto. Niin, ja kolme viisasta miestä, jotka tulevat apuun tiukan paikan tullen ja rahtaavat rakennusmateriaalia tarpeen vaatiessa, eli päivittäin.

Mutta se loppumaton leikkaa, ruuvaa, sahaa ruljanssi istuu minun hartioilla. Ikuisuusprojekti joka tulee valmiiksi ennen vuoden loppua rakennusmateriaalin hinnalla. Tämmöisen homman saa kun osaa käyttää ompelukonetta ja leikata kaavoja. Sama prosessi, eri materiaalit.

Ikuisuusprojekti #2 - Yllätys

Se on Pirjon vika - löysi meinaan makean kirjoneule sukkakirjan.  Ja lankaa.

 Ja sitten käytiin Orkneyn saarella ja käteen jäi lanka jos toinenkin.

Monivärikerä käsin väjättyä saarelaislammasta Little Orkney Dye Shed kaupasta. Otti pari yritystä löytää, oli sen verran mutkaisen polun takana. Yksiväriset 25g kerät löytyivät Kirkwallin keskustasta. Kuuluisaa Jamieson's of Shetland villalankaa suunniteltu saarelaisten kuviollisiin villapuseroihin jotka muuten maksaa mansikoita. Esimerkkinä käsin neulottu fair isle.

Korissa olevat isommat kerät ovat suomalaista Socki sukkalankaa ja ajattelin käyttää tuota harmaata villapuseron pohjana.

Mutta ei siitä takkia tullutkaan.

Sattui meinaan villakauppiaan pihakirpparit josta käteen jäi fb puolella esittelemäni mini kakkuvuoat ja  400g käsin värjättyä villalankaa.

Lankaa on yhteensä noin 600g josta mielestäni pitäisi tulla villapusero. Koosta en oikein vielä tiedä, katsotaan miten lanka riittää. Malli mysteeri jota ajattelin kehitellä neuloessani. Kirjoneuleet on helppoja ja semmoisia joita voi muita asioita tehdessä neuloa ekalla kerralla oikein. Valmistumishetki epämääräinen tulevaisuus. Lopputulos on sitten yllätys, myös minulle.

Ikuisuusprojekti #1 - Silta

Vuoden alkupuolella tilasta ja talosta oli tehty tarjous ja suunnitelman mukaan edessä oli muutaman kuukauden paussi jolloin kotimme olisi kontissa ja mukana kulkeva maallinen mammona matkalaukuissa. Loppujen lopuksi ostajalla ei ollut rahaa, mutta se selvisi vasta kun kotimme oli säilytyksessä ja kaksi huoneellista käsityötarvikkeita pakattu ja lukittu pois edes pakkotarpeiden ulottuvilta.

Palatakseni aiheeseen, ikuisuusprojekti #1 löysi minut, koska en tiennyt sitä etsiä. Halusin hitaasti edistyvän (=suuritöisen) projektin joka kulkisi mukana helposti pienessä laatikossa ja kuvaisi muutoprosessin haasteita tekstiilien avulla.  Plarasin nettiä työn tarpeisiin ja silmään sattui alla oleva täkkikirja.

1930-luvun laman ollessa pahimmillaan amerikkalainen emäntälehti kyseli lukijoiltaan, että mitä neuvoa he antaisivat nuorella naiselle joka harkitsi avioliitttoa maanviljelijän kannsa. Kirjaan on koottu 99 vastauskirjettä ja jokaisella on kaverina tilkkumalli. Jotkut helppoja, ja jotkut uskomattoman monimutkaisia. Suunniteltu ommeltaviksi käsin. Jopa silmä kirkastui ja sormia syyhytti.

Samoihin aikoihin paikkakunnan paras kangaskauppa teki yhden päivän alen. Olisi kannattanut syynätä se ilmoitus tarkemmin, koska seisoin aamukymmeneltä kaupan oven takana lukemassa lappua, jossa kerrottiin kaupan muutosta uuteen rakennukseen. Kun tarkemmin tihrusin teksitiä niin selvisi sen uuden kaupungin nimi kanssa....

Puoli tuntia myöhemmin pyyhälsin ovesta siään pulkalla ladattuun pikkutilaan ja totesin, että tunsin suurimman osan asiakkaista. Tervehdysten sanominen teki aikaimoisen loven seuraavaan tuntiin kunnes viimein sain käteni kiinni ensimmäiseen kangaspakkaan.

Olen viittä vaille puolessa välissä tilkkujen teossa. Asialla ei onneksi ole kiire.....

Kaikella on aikansa

Joskus käy niin, että herää  aamuun ja kaikki mikä oli varmaa on kadonnut, hävinnyt yhdessä  yössä. Kysymättä lupaa tai antamatta varoitusta.

Siinä on kuin kala koukussa, halusi tai ei. Brexit, yksi sana, minun elämäni, lasteni elämä, arvausten varassa.

Aika kirjoittaa ajatukset talteen. Kirjoittaa muistiin miten normaali on kaaosta ja kaaos normaalia.