Autotallikirppikseltä, jonne mentiin villalangan perään, sattui silmään vanha sohva. Oli kuulemma Creigallachin kartanon biljardihuoneesta. Rotusohva siis, mutta nuhjuinen. Toista puolta tuki kaksi lautaa ja toista kanaverkko. Molemmilta puolilta sisään oli tungettu tyynyjä riippuvan istuinosan 'auttamiseksi'.
Keskimmäinen jalka oli katkennut, liimattu takaisin ja asiaa autettu vielä parilla ruuvilla. Vinossa se oli oikein kunnolla vinossa. Istuinosaa kannattavat tekstiilit olivat kuluneet puhki aikaa sitten ja riippuivat surullisesti heiluen maata tavoitellen. Vanhat naulat taasen olivat tiukasti puussa kiinni.
Ensimmäisenä vuorossa reissu entisöijälle, joka onneksi asuu tuossa muutaman kilometrin päässä. Hän sorvasi rikkoutuneen palan uudesta puusta ja yhdisti sen vanhan jalan terveeseen osaan ja sitten tietysti takaisin oikealle paikalle. Tällä kertaa suoraan.
Minä vietin onnellisia tunteja netissä etsien tarvitsemiani materiaaleja. Se vei pari viikkoa verraten itse verhoiluun, jonka tekee päivässä: Ensin kudottua nauhaa korinpohjana 16 mm naulalla. Niin tiukalle, että laulaa.
Juuttisäkkiä päälle, ettei täytteet roskaa lattiaa.
Sitten periaatteessa nostetaan vanhat täytteet päälle. Pikku terrieri luuli niitä Suureksi Möröksi ja tappoi puolet. Pääsi aika ruma sana suusta, mutta paikkailin kerroksia parhaan kykyni mukaan. Alimmaisena kuitua. En laittanut hevosen jouhia kun M on niin pahasti hevosallerginen, vaan kasviperäistä. Hillona väliin huovitettua harmaata rättiä ja päälle pumpulin tapaista valkoista höttöä.
Päälisen tein tilkkutyönä paikallisen villakangastehtaan jätepaloista. On kyselty, että mistäs ostain tuollaista villakangasta.
Siis ihmisten soffa. Ei koiran. Koiran peti mahtuu alle ja sitten olemme kahden kerroksen väkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti